Peuramaa Golf ilmoitti, että aamulähdöt kentille ennen toimisto aukeamista on kielletty ja iltaisin ei enää ehdi joten olisiko se golfkausi tässä. Ehkä viime kesästä ei voi oikein puhua golfkesänä kun käytännössä heinäkuu jäi golfin osalta väliin lähes kokonaan. Omalla kentällä en kiertänyt kierrostakaan ja harjoittelukin jäi heinäkuulta lähes kokonaan. Mutta voisi puhua golfsyksystä. Hienoja ilmoja riitti ja ajankäytöllisesti ripeät illalla pelatut 9-reikää sopi aikatauluuni oikein hyvin. Pojat vein jalkapalloharjoituksiin ja sillä aikaa ehti kiertää puolikkaan kierroksen. Ainoastaan pari kertaa tuli noottia kun myöhästyin sovitusta ajasta ja toinen kerta johtui harjoituksien normaalia aikaisemmasta päättymisestä.
Sen sijaan syksy oli aktiivista golfin pelaamista ja kiinnostus vain lisääntyi kun kauden loppu vääjäämättömästi läheni. Kun syyskuun lopulla vaihdoin kehäpainotteiset raudat bägiin tuli samalla mietitty millä kaikilla mailoilla on tullut pelattua. Olen ahkerasti surffaillut mm. Golfpisteen välinepörssissä ja englantilaisella Onlinegolf.co.uk sivustolla ja sieltä on löytynyt pääsääntöisesti mailat. Drivereita on bägini kautta kulkenut lukemattomia ja ne ovat päätyneet joko em. nettisaitin kautta uusille omistajille tai sitten aikanaan Peuramaa Golfin kirpputorilta mailoille löytyi uusi omistaja. Väyläpuut ja putterit ovat sen sijaan mailoja jotka ovat säilyneet ja mm. kuvassa olevat TailorMade-retropuut, raylorit, tulevat bägiin aina hädän hetkellä.
Ensimmäiset golf mailani olivat Wilsonin yksittäin ostettavat ProStaffit ja taisi olla myös väyläpuut ja ajuri samaa sarjaa. Jo ensimmäisen golfkesän aikana mailat vaihtuivat TaylorMade Supersteel Burnereihin. Silloin tuli harjoiteltua paljon mutta kyllä pelitaitojen kehittymisestä pitää antaa osa myös mailoille jotka olivat upean näköiset ja tuntuivat lyödessä hyviltä. Pitihän myös väyläpuitten ja ajurin olla saamaa sarjaa. Niiden kanssa en koskaan tullut sinuiksi mutta mailojen syyksi sitä ei voi laittaa.
Samoihin aikoihin TaylorMade julkaisi sarjan retro väyläpuita ja silloin hankin 13 asteisen spoonin ja 16 ja 19 asteiset raylorit. Kaikki kolme mailaa on edelleen tallella ja tänäkin kesänä olleet bägissä useampaan kertaan. Kun raffit on tiukat 19 asteinen Raylor on pelastanut monta kertaa. Varsinkin sateella Golf Priden Cord gripit antaa kunnon pidon. Rautamailoihin en kyllä hankkisi vastaavia grippejä kun syövät hanskan puhki yhden kierroksen aikana mutta tiukkojen tilanteitten väyläpuissa ovat ihan paikallaan. Käväisi minulla myös Tommy Armour 845 ajuri joka päätyi jonkun kaverini bägiin eikä koskaan palannut. Peuramaan mailatorilta taisi King Cobra SS 370 unlimited ajuri löytää uuden omistajan. Tämän mailan laittaminen kiertoon on kyllä harmittanut jälkikäteen. Yksi mielenkiintoisimmista mailosta on stiffillä teräsvarrella varustettu TaylorMade Firesole Rescue. 15 asteinen hybridi joka korvaa rauta kakkosen tai jopa rauta ykkösen. Voisi joskus vaikka ottaa kierrokselle mukaan ja katsoa joko sillä osuisi palloon. Kuparin ruskea maila on kuin taideteos ja josta ei vain ole voinut luopua.
Tasoituksen pudotin alle viidentoista muutamassa vuodessa ja sen jälkeen tuli bägiin ensimmäiset bleidit - Cleveland Tour Action TA-1 raudat. Hommasin myös TaylorMade 320 Ti raudat mutta ne myin eteenpäin muovit lavoissa lyömättä lyöntiäkään. Taisi muuten käydä niin, että vaihdossa tuli regular vartiset Cleveland TA-2 mailat joilla pelasin satunnaisesti muutamia kierroksia kunnes ne päätyivät kaverini bägiin joilla hän pelaa edelleen. TA-1 rautojen kanssa saamaan aikaan hankitut 52 ja 56 asteiset wedget ovat kulkeneet bägissä siitä saakka ja nyt jo melkoisen kolhuisina ja ruostuneina. Mainittakoon, että ruostuminen on ominaisuus ei vika.
Seuraavaksi Golfpisteen pörssin kautta ostin Ben Hogan Apex Edget käytettyinä ja niillä aloin pelaamaan pääsääntöisesti ja TA-1 olivat Peuramaan bägikaapin täytteenä. TA-1:stä luovuin kun sain lahjaksi Ben Hogan Apex 50th Aniversary-mailat. Ne ovat olleet mailat joilla olen pelannut suurin piirtein yhtä paljon kuin Apex Edgeillä. Ben Hoganin ajuri ja puu 4 löytyy edelleen mutta ovat olleet lähinnä varaston komistuksena. Sen sijaan BH:n 21 asteinen hybridi korvaa rautakolmosen säännöllisesti.
TailorMade Nubbins M8 on luottoputteri ja silloin kun se kiukuttelee tulee Rossa tilalle. Kyllä se Nubbins siitä leppyy. Jos lyönti raudoilla ei kulje, niin swingin pelastajana toimii Ben Hoganin Apexit. Kun peli alkaa tökkimään raudoilla, niin silloin Apexit löytää tiensä bägiin ja pakottaa rauhalliseen perusswingiin. Lyöntien mitat eivät ole aivan sitä mitä kehäpainotteisilla Apex Edge-raudoilla, joissa on hieman löysemmät varret mutta swingi kyllä korjaantuu koska bleidit todella rankaisee huonoista osumista.
Kahta settiä rakentaessa olen hankinut myös TaylorMaden 52 asteisen väliwedgen ja Titelistin 56 asteisen Vokeyn. Varmaan hyviä mailoja mutta Clevelandin mailat ovat luottomailoja ja tulevat varmaan pysymään bägissä niin kauan kun niillä pelaamaan pystyy.
Tämän kesän alennusmyynnistä varastooni on löytänyt tiensä Nike VRS-raudat, hybridi, väyläpuu ja driveri. Tämä setti on tullut omien poikien käyttöön ja lainamailoiksi kauempaa tuleville satunnaisille vieraille, jotka voi houkutella kentälle vaikka omia mailoja ei mukana olisikaan. Loppukaudesta nämäkin olivat pelimailoina ja tuntui toimivalta kokoonpanolta. Varsinkin väyläpuut ja hybridi mielyttivät kovasti ja raudoilla pelasin kohtuullisesti mutta vaikka mainosten mukaan ovat anteeksiantavat niin en kyllä mitään dramaattista parannusta tuloksiin nähnyt.
