Image credit: NASA/MSFC/Aaron Kingery |
28. marraskuuta 2013
ISON
Jostakin syystä avaruus on kiehtonut mieltäni ja aina kun jotakin erikoista tapahtuu, alan tiirailemaan taivaalle. Kaikkien harrastusten lisäksi, en ole ryhtynyt vapaa-ajan tähtitieteilijäksi mutta pohdin usein taivaallisia asioita - kirjaimellisesti. Nyt kun komeetta kiertää aurinkoa ja koko maailmaa jännittää selviääkö pieni jäämöykky valtavan tulisen pallon syleilystä hengissä, tiirailen minäkin taivaalle ja koitan lukea aiheesta ja oppia lisää. Nykytekniikka mahdollistaa myös tapahtuman katselemisen lähes reaaliaikaisesti luotainten ja satelliittien ottamista kuvista ja videoista. Miten paljon olemmekaan jo oppineet mutta miten vähän me sittenkin tiedämme meitä ympäröivästä avaruudesta. Mikä on ollut se tekijä joka on saanut tuon kivestä ja jäästä koostuvan kivenmöhkäleen aurinkomme vetovoimaan. Valovuosia se on vaeltanut äärettömässä avaruudessa kunnes se kiihtyvällä voimalla lähestyy tulista pätsiä luovuttaen osan massastaan tyhjään avaruuteen. Kierrettyään auringon ja sen vetovoiman singottua kivisen murikan huomattavasti pienentyneenä takaisin kohti tuntematonta määrän päätä, tulee pohtineeksi sitä, kohtaako se joskus jonkun toisen tähden, joka sinkoaa sen taas kohti tuntematonta tulevaisuutta vai kohtaako viimein voittajansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti