Kirkkonummella ei maassa ollut lunta lainkaan mutta kun ajoin kymmenen kilometriä etelään lähemmäs merta oli jo maa valkeana. Ilmeistesti sulalta mereltä oli tuuli painanut lumikuuroja ja maa oli peittynyt kevyeen pakkaslumeen. Kivet ja kalliot meren äärellä olivat petollisen liukkaita joten parempi oli kävellä hieman kauempana rannasta. Liikkeellä oli perheitä makkaran paistossa tulipaikoilla, pari kalastajaa ja seurue josta yksi rohkea nuori herra riisui vaatteet ja kahlasi mereen uimaan ja kehui kavereilleen pulahduksen tuntuvan hyvältä.
Auringon laskun jälkeen keskitalven hämärän luoma tunnelma toi jouluisen raukeuden.
Jo hiljenee vuoden askareet
ja aherrus syksyn työn.
Ota sydämees’ hetket talviset
ja rauha jouluyön.
– Irma Koskinen –
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti